When love will always win

Blinky jätti suuren kaipuun ja paikan meidän perheeseen. Paikan jota ei kukaan koskaan täydellisesti paikkaa.
Hetken meni ennenkuin sisäisti että talossa on vain kaksi koiraa- kaksi kovin rakasta koiraa. Jo loppuvuodesta oltiin käyty keskusteluja mahdollisesta perheen lisäyksestä.
Olin viettämässä Hilton hotellissa syntymäpäiviäni 13-14.1. ja illalla sain viestin joka sai kyyneleet silmiin. Meille tulisi perheen lisäystä! Ei meinannut tulla kyynelistä loppua.
Seuraavana päivänä alkoi matka kohti Tamperetta uutta perheen jäsentä hakemaan. Vastassa oli kalju ja kovin laihassa kunnossa oleva ujo poika, Bono. Bono on Baconin ja Blinkyn veli.

Bono meillä uudessa kodissaan

Uuteen kotiin päästyään Bono oli aluksi järkyttynyt nähtyään Baconin ja Bexyn jotka hieman innokkaasti koittivat tehdä tuttavuutta uuden ujon pojan kanssa. Bono turvautui koko illan kovasti minuun eikä oikein uskaltanut tehdä tuttavuutta muiden kanssa. Yönsä Bono vietti tiiviisti vieressäni kömpien jopa saman peiton alle.

Seuraavana päivänä Bono oli jo kuin olisi aina meidän laumassa ollut! Kovin nopeasti poika kotiutui, illalla jo tavarat meinasivat tippua hyllyiltä kun kolmikko laittoi leikiksi.

Luonteeltaan Bono on melko ujo. Mutta rohkeuden merkkejä on alkanut näkymään. Bono on välillä ollut töissä mukana tekemässä asiakaskäyntejä. Bono terapioi vanhuksia ja vanhukset Bonoa. ;) Bono on myös kovin miellyttämisen haluinen koira joka mielellään tekee erilaisia temppuja. Hassua omistaa sellainen afgaani joka tottelee! Saa nähdä mistä tottelevaisuuskoulutus kentiltä meitä vielä tapaa...

Bono työtoimistolla

Parempaa syntymäpäivä lahjaa voisi vain toivoa! Kiitos kaikille asianosaisille, että Bono on nyt meillä- jossa sitä rakastetaan ja se saa ansaitsemansa huomion ja hoidon!


Meillä hiljaiselo jatkuu ja nautimme talvesta ja toistemme lämmöstä. Näyttelykehiin palaamme näillä näkymiin kevään loppupuolella!